Ilta sirkuksessaMaanantai 14.9.2020 klo 18.28 Olen aina ollut sirkuksen suuri ystävä. Kaikki alkoi jo ennen kuin me pikkuveljeni kanssa olimme edes ehtineet aloittaa koulua. Äiti vei meidät ensimmäisen kerran kotikaupunkiimme Kuopioon tulleeseen sirkukseen. Ehdimme vielä siihen aikaan nähdä leijonia, hevosia, koiria ja yhden intialaisen elefantin. Suomessa villieläinten käyttö sirkuksessa on nykyään kielletty. Minusta se on ihan ok. Leijonat kuuluvat Afrikkaan. Mieleeni on eläimistä huolimatta syöpynyt eräs toinen kuva joka pysyy siellä varmaan ikuisesti. Trapetsinumero on olennainen osa esitystä missä tahansa sirkuksessa. Toisin kuin nykyään, 1960-luvulla ei vielä käytetty turvaverkkoja. Tuona ensimmäisenä iltanani sirkuksessa esiintyi hieman jo ikääntynyt saksalainen pariskunta ja heidän ainoa kaksikymppinen poikansa. Poika lensi ilmassa ja vanhemmat seurasivat häntä tarkkaan huolehtien samalla köysistä joilla kontrolloitiin trapetsitankoja. Yhtäkkiä poika ei saanutkaan hänelle suunnatusta tangosta kiinni ja mätkähti melkein pää edellä areenan sahanpuruun. Äitiparka juoksi huutaen poikansa luo ja alkoi hellästi silittää hänen selkäänsä. Pian kuului ambulanssin ääni. Ensihoitajat tekivät tarvittavat toimet ja ambulanssi suuntasi kohti sairaalaa pojan vanhemmat mukanaan. Heti tämän jälkeen sirkuksen orkesteri aloitti soiton kuin mitään ei olisi tapahtunut ja sirkustirehtööri kuulutti seuravaavan numeron. Show must go on! Ilta sirkuksessa-sarja - klikkaa tästä: Ilta sirkuksessa The Pictorial Mag No. 96 julkaisi ison artikkelin The Show Must Go On sirkuskuvistani sekä myös haastatteluni. Ne löytyvät täältä: The Show Must Go On |
Avainsanat: sirkus, sirkus caliba, sirkus florentino, sirkus finlandia |
Lisää pääkuvan päälle tekstiä klikkaamalla salamaikonia,
joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle.